Nyt kun Annakin alkoi vääntämään omaa blogiaan avautui mulle taas ikkuna luistaa pakkaushommista. Ja niitähän vielä on. Hyvä vaihde päällä kyllä, kamaa lentää roskikseen tai keräykseen enemmän kuin jää talteen. Ei noita riepuja kuitenkaan tulisi käytettyä. Joku kirppariharrastaja sais halvauksen jos näkis mitä kaikkea oon huomenna tuuppaamassa UFFin tai lähetystorin keräyslaatikkoon. Joku vois vielä kertoa lähimmän semmoisen sijainnin.

Yks tosi rasittava asia lähtemisessä on kaikkien hyvästeleminen. Sitä on jatkunut jo monta viikkoa. Osa on toki tullut hyvästeltyä jo moneen kertaan, ja ikinä ei pääse välttymään spekuloinnilta että "nähdäänkö vielä ennen lähtöä". Todennäköisesti en ehdi näkemään juuri ketään. Toisaalta taas Anna on suuntaamassa Suomusjärvelle ke-iltana joten teoriassahan sitä voisi vielä käydä ihan humpallakin kavereiden kanssa. Jos nyt semmoisia keskellä viikkoa irtoaa. Fillarikin pitäisi ajaa Otaniemestä Kontulaan, ei kyllä sitä ainakaan houkuttelis krapulassa tehdä.

Onpahan ainakin riittänyt small-talk -aiheita puolitutuille.

  • "Mitäs kuuluu?"
  • -No ei täs mitään, lähdössä kohta Meksikoon vuodeksi.
  • "Aijaa, mitä tekemään?"
  • -Opiskelemaan, ainakin kieltä jos ei muuten.
  • "Minne päin Meksikoa?"
  • -Monterreyhin, se on vuoristossa pohjoisessa, ~200km Texasiin.
  • "Lähdetkö ihan yksin vai onko muita suomalaisia lähdössä?"
  • -Lähtee toi vaimokekin ja lisäksi kourallinen TKK:lta ja muualtakin.
  • "Missä te meinasitte siellä asua?"
  • -Emt, hotelli vaan varattu neljäksi yöksi.
  • "Osaatko sitten hyvinkin Espanjaa?"
  • -No oon lukenu pari vuotta mutten todellakaan väittäisi hallitsevani, toivottavasti tilanne on toinen vuoden päästä.

Toi on niin perus et siitä vois tehdä handoutteja joita jakaa aikaa säästääkseen. Tuo tietopaketti riittää useimmiten bussimatkaksi tai vastaavaksi.

En mä sitä sano etteikö ois kurja lähteä. Onhan se, ihan semmonen fiilis et kaikki kaverit joita ei liikaa ole tullut muutenkaan nähtyä unohtaa mut kuitenkin ja missaa kaiken eikä tunne enää ketään ku palaa maahan. Läksiäisbileet ei yhtään tota helpottanu ku väkee oli ku pipoo ja ite vaan sinkoilin eestaas.. jäi semmonen fiilis etten ihan oikeasti tainnu jutella kenenkään kanssa paria minuuttia pidempään. Loistobileet kyl muuten, ehkä kuumimmat ikinä. Meiningistä puhuttaessa nuo läksiäiset mahtuisi melkein samaan lauseeseen legendaaristen Kivenlahden Tupareiden kanssa.

Haikein fiilis tähän mennessä oli kyl faijan hyvästeleminen mökiltä lähtiessä. Sen reaktio pääs vähän yllättämään ja kyllä siinä nous itellä pala kurkkuun isomman kerran, ihan odottamatta. Siitä lähdettyäni ajamaan piti melkein pysähtyä tien poskeen fiiliksiä tuulettamaan. Lentokentällä saattaa myös olla tunnelatausta päällä kun kyynelehtivä äiti heittää kentälle ja siellä on mm. poikaystäväänsä hyvästelevä Reetta sun muuta. Noh, lentokoneessa saa sentään ilmaisia rentoutumislitkuja.

Niin, Reetta on tosiaan Annan speksikavereita, se tulee kans Meksikoon ja mennään samalla lennolla kolmistaan. Ilmeisesti samaan kämppään tarkoitus hakeutua. Reetta on tosin vaan puol vuotta.

--> Pakkaamaan. Kiva jos jaksatte muuten kommentoida, tää on kohtuu kätsy tapa pitää edes jonkinlaista kontaktia Elämään Atlantin Tuolla Puolen.