Joo tosiaan eilen jäi kirjoittaminen vähän kesken ku tuli sakkia kylään. Tosiaan perjantain grillausseteistä menin kolmen aikaan yöllä nukkumaan, ja la-aamuna olikin sitten herätys seiskan maissa koska bussi läheiseen Saltillon kaupunkiin lähti klo 9 aamulla keskustasta. Vähän väsytti, mutta on sitä ennenkin vähillä unilla paineltu :) Matkaan meitä lähti mun ja Annan lisäksi Reetta, Vesa, Antti ja saksalainen Mike. Puolentoista tunnin bussimatka, meno-paluun hinta oli 55 pesoa, maksettiin vielä 5 pesoa lisää niin päästiin servicio plus -luokassa, mikä tarkoittikin sitten järkyttävän leveitä penkkejä, älytöntä jalkatilaa ja makuuasentoa lähentelevää matkustusasentoa. Vähän eri tasoa ku joku Hki-Lpr expressbus :)

Saltillo on tommonen asukasluvultaan vähän Helsinkiä isompi "pikkukaupunki" Monterreystä länteen. Kait joku Pohjois-Meksikon pääkaupunki tjsp. Kuultiin siitä joltain paikallisilta niin pitihän siellä sitten lähteä käymään. Ilma siellä on älyttömästi raikkaampi ja viileämpi ku täällä Monterreyssä, johtunee korkeammasta sijainnista ja smogin puutteesta. Saltillon bussiasema oli vähän järkyttävä eikä se sitten ollutkaan ihan keskustassa joten hops taksilla keskustaan. Kadut oli hauskoja kun korkeuserot oli aika suuria, tuli mieleen San Francisco ilman ratikoita. Arkkitehtuuriltaankin keskustan alue oli jotenkin erilainen ku Monterrey.. arkkitehtuuriin oli kiinnitetty enemmän huomiota ja espanjalaisten kädenjälki näkyi joka puolella.

Pamahdettiin aukiolle keskustaan, nähtiin hieno kirkko ja arvottiin vähän josko sinne vois vaan lompsia sisään. Joku ~50 siististi pukeutunu heppu jotain alko juttelee, ensin espanjaksi mutta vaihdettiin vähän ajan kuluttua englantiin (hänen ehdotuksesta). Hän kertoi että kirkon torniin pääsee käymään ja lupasi sitten viedä meidät sinne. Nojoo, sehän kuulosti mukavalta ja niin tehtiinkin. Mentiin jostain härö ovista ja portaikoista kirkossa ja kiivettiin ylöspäin. Hän tiesi ihmeen paljon kirkosta, ihan kuin olisi joskus käynyt ennenkin.. Nojoo, esitteli meille mm. urkuja ja hienoa valoilmiötä, jossa ikkunan peittävässä puulevyssä oleva reikä jostain syystä projektoi valon ylösalaisin huoneen seiniin ja kattoon. Vaikea selittää mutta oli aika :O . Kellotorniin kiivettyämme Vesan kanssa jo mietittiin että koska se pyytää meiltä rahaa samalla kun ihasteltiin kaupunkimaisemaa vähän yläperspektiivistä. Saltillon vuorilta löytyy mm. vastaavan oloinen Jeesuspatsas kuin Rio de Janeirosta. Noh, lopulta se sitten esittikin asiansa, ainakin väitti keräävänsä johonkin hyväntekeväisyyteen rahaa ja ilmeisesti aika pirun monta ryhmää se on sinne ylös vieny. Nojoo, mukava tyyppi ja mageet mestat, 100 pesoa kouraan ja saatiin vielä pieni Saltillo-opastepruju :)

Käytiin myös katsomassa jotain ryijykäsityöläis"tehdasta" ja paikallista hopeapajaa, taitavia tyyppejä kyllä olivat mutta itse paikat oli aika karseita matkamuistokauppakeskuksia :) Hopean hinta kyllä todella vaikutti, rihkaman hinnalla käsin tehtyjä uniikkeja hopeakoruja, harmi etten löytäny mitään itelleni sopivaa, valikoima oli vähän suppehko.. jonkun kaulaketjun olisin tarvinnutkin oikeastaan, olis varmaan irronnu alle 100 pesolla. Yks (pää)nähtävyys mistä oltiin paljon kuultu etukäteen oli Museo del Desierto, aavikkomuseo. Se oli kyl aika fancypancy. Siel oli kaikkea aavikoista, meksikon historiasta ja eläimistöstä. En sanois sitä pelkästään museoksi, se oli yhdistetty museo-heureka-eläintarha. Kaikkea oli siis dinosaurusten luurankojen ja kivipalasten kautta eläviin käärmeisiin, krokoihin, lepakoihin yms eläimiin unohtamatta interaktiivisia luontosimulaatioita. Nähtävää (ja käveltävää) oli tosi paljon ja siellä vierähtikin ihan kohtuullisesti aikaa. Museosta päästyämme paineltiin vielä monen suosittelemaan ravintolaan joka ei nyt oikeastaan niin kovin ihmeellinen ollu mutta ihan ok.

Saltillosta kotiin päästyämme olo oli aika nuutunut ja tytöt oikeastaan painelikin melkein siitä nukkumaan. Julio oli kotona potemassa moraalista krapulaa. Sen avaimet oli ollu sen kaverilla eikä meidän ulko-ovea saa sisäpuoleltakaan auki ilman avaimia jos se on lukossa. Se oli sitten suurimman osan päivästä ollu kodin vankina ja tietenkin juomavesi oli ollu loppu :D Just ku se valitteli moraalikrapulaansa pamahti ovelle 2 sen Equadorilaista tuttua rommi- ja kokispullojen kanssa. Ne päätti tulla meille juomaan ku asuvat koulun asuntoloissa jossa niin ei voi tehdä :) Julion ilme oli kyllä näkemisen arvoinen :D Vesa ja Anttikin tuli vielä meille sitten ja pelailtiin ekat Meksiko-pokerit sitten jätkien kanssa tyttöjen ottaessa lepiä.

Kiinnostava Tieto(tm): illan pokeritulokset: kaikki suomalaiset +100 pesoa / lätty, kaikki equadorilaiset -100 pesoa / lätty :)