Oltiinpas tosissaan Real de Catorcessa viikonloppu, siitä kuviakin kuvat-boksissa. Matkassa tosiaan Mike, Vesa, minä ja Anna. Monterreystä Matehualaan reilu 4h, sieltä paikallisbussilla Real de Catorcen tunnelinsuuhun n. 90min josta pienellä tunneliin mahtuvalla shuttle-bussilla kymmenisen minuuttia n. 2km pitkän tunnelin toisessa päässä odottavaan kylään. Ainakin päästiin paikallisten mukana liikkumaan, kunnon lämminhenkistä landemeininkiä, bussiinkin tungettiin ihmisiä varmaan vielä 20 sen jälkeen kun olin varma ettei sinne enää mahtuisi yhtäkään.

Tavallaan odotin aavemaisempaa ja autiompaa kylää, mutta ainakin näin viikonloppuna siellä oli ihan elämää ja keskustan alueella ei pahemmin autiotaloja ollut, olisi vissiin vähän pitemmälle pitänyt lompsia. Lähinnä oli turistihenkisesti kaiken maailman ruoka- ja krääsäkoruja ja miljoona ihmistä tarjoamassa ratsastusta ja jeeppisafaria sun muuta. Kuitenkin paikka jotenkin ilmapiiriltään erottui muista turistikohteista rauhallisella ilmapiirillään: melkein kaikki oli enemmän tai vähemmän inkkarihippityyppisiä pilvenpolttajan näköisiä kaktuksenpopsijoita :)

Yks tosi erikoinen juttu rielu 1000 asukkaan kyläksi oli se, että siellä oli aivan loistavia pieniä ravintoloita useita kappaleita, suurin osa jostain syystä italialaistyyppisiä. Ihan kivaa oli vaihteeksi kauhoa herkullista pastaa ja syödä aamiaiseksi röstiperunoita :)

Perjantaina tosiaan oltiin perillä vasta pimeän tultua joten hakeuduttiin hotelliin (n. 6e/yö/lätty 6 hengen huoneessa), syötiin illallista ja oikeastaan mentiinkin sitten nukkumaan. Majoituttiin matkalla tapaamamme kahden ranskalaistytön kanssa. Hotelli oli hintaansa nähden ihan ok, huone nyt oli aika kylmä ja kostea ja siellä haisi homeelle mutta ihan kohtuu siistiä oli.

Lauantaina ajeltiin jeepin katolla ylhäältä vuorilta (kylä 2600m korkeudessa) alas aavikolle n. 700m korkeudelle perus kinttupolkuja jyrkänteen reunalla. Onneks Vesalla oli aurinkorasvaa mukana, aurinko tulee aika lujaa täälläpäin noin korkealla ollessa. Anna ja Mike paloi, muut ei niin pahasti. Käytiin Estación de Catorcen juna-asemalla tiputtamassa paikallisia ja sit mentiin keskelle aavikkoa Peyote-kaktuksia ihmettelemään, ihan hauskaa. Kukaan ei syönyt kaktuksia. Paluumatkalla toki sitten loppui bensa keskellä kapeaa vuoristotietä, siitä sitten sutjakasti peruuteltiin joku 500m erään talon pihaan liruttamaan letkulla bensaa toisesta jeepistä, aika perus Meksikoa :)

Jeeppisafarilta päästyämme tytöt lähti heppailemaan ja me pojat lähdettiin tarmokkaasti tarpomaan läheiselle "aavekylälle". Ei mitään hajua missä ja miten kaukana, kyseltiin suuntaa ja kyllähän me oikealle tielle osuttiinkin. Kävelymatka osoittautukin sitten vähän raskaaksi, oli varmaan 200-300m ylempänä ku muu kylä ja joku 30min sinne lompsittiinkin. Vajaa 3000m korkeudessa muuten hengästyy ihan eri tavalla ku mihin on tottunu :) Ite aavekylä oli ihan pliisu mut sieltä sai hyviä kuvia muusta kylästä. Lisäksi sieltä löytyi syyyyvä kaivettu kuilu johon toki tiputeltiin kiviä ja laskeskeltiin kauanko kestää pudota. Joku 7,5s niillä meni, nopeesti laskeskeltiin et ois arviolta 200m syvä. Itse tietenkin juoksentelin lähimaastossa etsimässä aina vaan isompia kiviä joita sinne voi tiputella :)

La-ilta oli myös rauhallinen, syötiin pastaa ja mentiin aikaisin nukkumaan, seuraavana päivänä olikin lähtö vähän aamuseiskan jälkeen, käveltiin tunnelin toiseen päähän hevosenkakkikurassa kiireessä bussiin johon juuri ja juuri ehdittiin. Tunneli oli ihan täynnä hevosrattaita ja jostain syystä kylään tungeksivia ihmisiä, molemmat imettiin astmapiippua Annan kanssa, sen verran oli hevoskonsentroitunut tunneli. Päätin kostaa hevosille syömällä tästä lähin pelkästään metua jossa on hevosta :) Kiva ja rauhallinen reissu kaikkiaan, ei ees juotu olutta ku ihan muutama !)