Sosiaalinen kanssakäyminen
Tervehtiminen/hyvästeleminen: "Hei, mitä kuuluu/kuinka voit?", johon ei tietenkään kuulu vastata muuten kuin "hyvää" tai "Mitä kuuluu?" Jota seuraa yksinkertainen poskisuudelma, paitsi miehillä keskenään kättelyrituaali. Normi kädenpuristus kun jotenkin koetaan kovin muodolliseksi täällä, niin mielummin käsien yhteen läpsäisy ja nyrkkien yhteen kolauttaminen tai sitten pikakättely mallia alhaalta-ylhäältä. Tai sitten joku noiden välimuoto tai aivan jotain muuta. Itse tunnun aina arvaavan väärin mitä kättelytapaa joku ihminen käyttää ja siitä seuraa hassu tilanne kun molemmat haroo käsillään mihin sattuu :) Tervehtiä kuuluu ihan kaikkia, vaikka bileissä olisi 60 ihmistä niin kaikkia tulisi käydä tervehtimässä fyysisen kosketuksen kera. Hyvästeltäessä sama juttu sitten tehdään taas. Jos lähtee hyvästelemättä (kosketuksen kera) se koetaan epäkohteliaaksi.
Jos esim. joku heittää minut autolla kotiin, tai saatan jonkun autolle, pitää minun odottaa (ja vilkuttaa) siihen asti kunnes auto katoaa näköpiiristä, ei voi noin vaan lähteä kävelemään. Ei auta kuin odottaa vaikka siinä lähtemisessä kestäisi kuinka kauan tahansa.
Nimien muistaminen on äärimmäisen tärkeätä, ne tulisi muistaa ja niitä myös käytetään aivan jatkuvasti. Tämä erityisesti tuottaa mulle ongelmia, mulla on aina ollu huono tapa tervehtiä ihmisiä ja esittelyssä sitten oikeasti olla kuuntelematta heidän nimiä. Varsinkaan paikallisten nimiä, ne on kaikki jotain Arturo/Manuel/Maurizio/Miguel -linjaa, tytöt jotain Alexia/Sandra/Graciela, aina a-kirjaimeen loppuvia. Ensinäkemältä kaikki näyttääkin ihan samalta :) Tosi monesti on itekseen kironnut kun ei muista ihmisten nimiä!
Puhelimeen vastataan täällä "Bueno" joka oikeastaan tarkoittaa vaan "Hyvä". Soittaja ei myöskään esittele itseään ainakaan heti, vaan ensin kysyy kenen kanssa puhuu, ja jos oikea henkilö on puhelimessa tai se siihen saadaan, niin sitten voi sanoa, että "puhut Tötterströmin kanssa". Jos ei oikeaa henkilöä löydy, jätetään yleensä esittelemättä.
Liikennekäyttäytyminen
Etenkään Guadalajarassa ei semmoista käsitettä kuin jalankulkijan liikennevalot taideta edes tuntea. Täällä pitää syynätä autoilijoiden valojen tilannetta ja sen mukaan harkita kadun ylitystä. Toisaalta helpottaa se, että X-risteyksessä vain yksi suunta pääsee kerrallaan, paitsi että oikealle saa kääntyä aina. Jalankulkijan (ja autoilijan) elämää "helpottaa" sekin, että näiden vilkkujen käyttäminen on tosi satunnaista. Autosta ei koskaan voi tietää onko se kääntymässä vai ei: jos vilkku ei ole päällä, auto ei ehkä käänny. Jos vilkku on päällä, auto saattaa kääntyä tai sitten jatkaa suoraan, tai kääntyä vastakkaiseen suuntaan. Yleisimmin kuitenkin vilkku on vaan nyt jäänyt päälle. Täällä käytetään paljon myös hätävilkkua. Se voi tarkoittaa, että
- Auto aikoo juuri pysäköidä (jonnekin)
- Hätävilkku on jäänyt päälle n. 30min sitten
- Autoilija aikoo vaihtaa kaistaa tai kääntyä (jompaan kumpaan suuntaan)
- Autoilija on nyt vaan päättänyt tehdä itsestään hieman tärkeämmän laittamalla hätävilkut hetkeksi päälle
- "Hei urpo, nyt se pää pois perseestä"
- "Tahtoisin, että tää kilsan pituinen jono liikkuisi vähän nopeammin, sen kunniaksi voisin pitää minuutin tööttikonsertin keskenäni"
- Taksi tarjoaa kyytiä
- Kadun varrella kävelee nainen (ei välttämättä edes kaunis)
Bussit
Bussikuljettajat taitavat toimia provikkapalkalla. Bussipysäkkejä on, mutta bussista voi jäädä pois oikeastaan ihan missä tahansa ja bussiin voi hypätä kyytiin ihan mistä tahansa. Bussit on vanhahkoja, aika halvan oloisia ja täynnä ihmisiä, tiet ovat kuoppaisia ja kuskit kaahareita. Mielenkiintoa aina matkoissa kun massat velloo ympäri bussia. Onpahan oppinu välttämään takapenkkiä, siellä meinaa välillä pompata kattoon asti.
Suomessa tuplapenkillä istuessa jökötetään ikkunan puolella. Meksikolaiset melkein poikkeuksetta jäävät istumaan käytäväpaikalle jättäen ikkunapaikan tyhjäksi. Sinne sitten pitää aina tunkea ikkunan viereen kun ei käytäväpaikalla istuja ikinä itse sinne siirry kun menee viereen istumaan. Eikä edes nouse ylös vaan hänen edestä pitää pujottautua. Olen tulkinnut tuon vain tavaksi, kaikki tuntuvat tekevän niin eikä kyseessä tunnu olevan se, että tahtoisivat karkoittaa muut ihmiset jotta itse voisivat istua tuplapenkillä. Ennemminkin tuntuvat vaan preferoivan käytäväpaikkaa vaikka bussi olisi ihan täysi, tiedä sitten miksi.
Leffateatterit
Jostain aivan käsittämättömästä syystä tässä maassa ei myydä paikkalippuja elokuvateattereihin. Toi systeemi toimii loistavasti puolityhjillä teattereilla, mutta arvatkaas mikä rumba siitä syntyy sillon ku on loppuunmyyty teatteri. Jono muodostetaan ehkä n. 40min ennen leffan alkua vähän salin ulkopuolelle, siinä sitten semmosessa kohtuu siistissä jonossa odotellaan saliin pääsyä. Jotkut toki aina muodostavat oman jononsa salin oven eteen. Härdelli syntyy siinä vaiheessa, kun jono päästetään salin ovelle lippuja antamaan. Ihmisiä vaan tulee vähän joka suunnasta, ja jono vähän menettää merkityksensä. Itse elokuvasalissa vasta kaaos sitten onkin. Ihmisen tietenkin solidaarisesti jättää yksittäisiä tyhjiä penkkejä sinne tänne koska eivät tahdo istua vieraan vieressä. Vaikka tietävät, että näytös on loppuunmyyty. Lisäksi ihmiset varailevat älyttömiä määriä paikkoja kavereilleen, jotka tulevat vähän myöhässä. Voitte kuvitella mimmonen härdelli on päällä kun joku 200 ihmistä yhtä aikaa yrittää etsiä kahden-kahdeksan hengen seurueelleen vierekkäisiä paikkoja :) Jotenkin luulisi, että paikkaliput helpottaisi vähän kaikkien elämää..
Tämmöistä tänään.. voin jatkaa tota listaa kunhan saan lisää juttuja mieleeni. Kummallisuudet ei tästä maasta ainakaan ihan heti lopu kesken :)
Kommentit