Viime viikonloppuna oltiin tosiaan koulun järkkäämällä reissulla Méxicossa (eli Mexico Cityssä eli pääkaupungissa). Lähdettiin pe-iltana puolen yön aikaan, ajettiin siis yön yli. Oli vähän kurja bussi, ehkä vaan vähän parempi ku suomen expressbussit, tilaa oli siis niukahkosti eikä oikein saanu nukuttua yöllä.

Noh, ei se mitään, perjantaina heti antropologian museoon jossa on aika mittava valikoima kiinnostavia kiviä espanjalaisia edeltävältä ajalta. Chapultepecin puistossa käveltiin myös ja sen ~keskellä olevassa linnassa käytiin. Linnan sisustus oli kyl aika korea, siinä on mm. jotain espanjalaishallitsijaa, meksikolaisdiktaattoria ja ranskalaishallitsijaakin asunut. Lisäksi se on mäen päällä josta sai ihan kivoja fotoja kaupungista. Puistosta jatkettiin Xochimilcoon, joka paljastui joeksi jolla mennään veneillä ja syödään ja juodaan paljon. Oli aika hauskaa, meitä oli kaksi veneellistä ja välillä oli oikein ruuhkaakin. Meihin kiinnittyi ties minkälaisia muita paatteja: oli olutpaattia, ruokapaattia, kukkapaattia, kynttiläpaattia ja mariachipaattia. Unohtamatta paatteja täynnä bilettäviä meksikolaisia :) Simppeliä mutta jostain syystä älyttömän hauskaa :) Illalla toki täytyi vielä mennä baariin niin ettei hirveesti saanu nukuttua seuraavanakaan yönä :) Noh, siirtymät on tehty nukkumista varten niinku about kaikki jatkuvasti tekikin :)

Sunnuntain ohjelmana oli Teotihuacanin pyramidit, mitä oikeastaan eniten odotinkin. Teotihuacanin historia on aika jännä. Luulin etukäteen sen olevan Azteekkikohde, mutta oikeasti se on jo Azteekkeja edeltävältä ajalta. Azteekit vain löysivät sen ja tulkitsivat mokoman merkityksenkin väärin :) Kiinnostuneet voivat taaskin lukea lisää wikipedian artikkelista. Paikkana aika karu, aivan keskellä aavikkoa joten varjoa ei ollut missään. Väkeä oli aivan tuhoton määrä, aurinkopyramidin päälle kiipeämistä meidän piti odottaa jotain puolisen tuntia ja tungos oli aika karmea. Jonottamista ei taas helpottanut yhtään kiilailevat meksikolaiset, että meinasi mennä hermot. Ihme kulttuuri, toisaalta tosi ystävällisiä ja vieraanvaraisia, toisaalta taas paljon pahempia omaan napaan tuijottajia ku suomalaiset. Noh, kivoja oli kivikasat, harmi että kaikki temppelit sieltä on tuhottu ajat sitten!

Sunnuntai-iltana oli luvassa toisenlaista viihdettä: America - Chivas -jalkapallo-ottelu, America siis pääkaupungista ja Chivas Guadalajarasta. Todellinen mammuttien kohtaaminen melkein täydellä Estadio Aztecalla oli kyllä hieno kokemus! Laulua riitti ja muutenkin yleisö oli ihan tuhannen mukana, jotain osviittaa saattaa saada ottamastani huonolaatuisesta videosta. Paikalle piti mennä junalla, vähän jännitti. Etenkin paluumatkalla kun oli pimeetä tuntui vähän turvattomalta, kommelluksitta kuitenkin selvittiin!

Maanantaina kierreltiin kaupungin historiallista keskustaa, kuvat kertoo varmaankin enemmän ku sanat. México on rakennettu suoraan Azteekkipääkaupunki Tenochtitlanin raunioiden tilalle (päälle). N. 30 vuotta sitten jonkun kellarirempan yhteydessä löytyikin sitten "yllättäen" vanhoja pyramidin raunioita ja ne kaivettiin osin auki. En voi käsittää miten vielä 30 vuotta sitten tommosia voi löytyä "yllätyksenä". Luulis että ne nyt luotais koko kaupungin keskustan jollain laitteillaan jotta näkisivät mitä kaikkea kivaa sieltä alta löytyy. Luultavasti olisi vaikka mitä. Sama pätee moniin pyramideihin muuallakin Meksikossa: isoja kumpuja siellä täällä joiden sisälltä tiedetään olevan pyramidi mutta sitten niitä ei vain ole jostain syystä kaivettu auki. Onhan se varmaan kallista mut luulis tekevän hyvää turismille ja aina löytynee jotain arkeologihörhöjä jotka noita kaivelee jollain tortillapalkalla :)

Pääjoukko otti ja lähti yhden aikaan maanantaina. Me jäätiin vielä yhdeksi yöksi Annan kanssa kahdestaan koska mun piti tiistaina päästä Suomen Meksikon suurlähetystöön pistämään passihakemus, passi kun on aika säälittävässä kunnossa Etelä-Amerikan kiertueen jäljiltä. Ma-iltana siis ihan rauhassa oltiin kahdestaan, syötiin ja kahviteltiin ja käytiin leffassa ja kerrankin NUKUTTIIN :)

Tiistaina säädettiin itsemme bussilla suurlähetystöön ja saatiin siellä hommat hoidettua jonka jälkeen palattiin Chapultepecin puistoon, tarkemmin ottaen siellä, kaupungin keskellä, sijaitsevaan eläintarhaan! Kannattaa tsekata kuvat, nähtiin mm. pandoja, virtahepoja, norsuja ja sarvikuonoja! Paluu eläintarhasta olikin taas kunnon säätöä, onnistuttiin tekemään aika monta "älä tee näin Méxicossa" -juttua. Kaupunkilaiset oli (vaihteeksi) järkänny sitten mielenosoituksen kaupungin suurimmalle kadulle, just siihen puistoon missä oltiin. Piti palata bussilla kyseistä katua, ei sitten "aivan" ollu mahdollista. Ei mikään parin sadan hengen mielenosoitus.. noissa on helposti joitakin satoja tuhansia ihmisiä. Noh, puikkelehdittiin siis mielenosoituksen läpi (ei näin) ja yritettiin saada taksia jonkun matkan päästä kadulta (ei näin), eivät kuitenkaan muka pystyneet ajamaan keskustaan, hah. Niinpä sitten hypättiin metroon kameroineen päivineen (ei näin), sillä päästiin sentään sujuvasti takaisin hotellille. Paluumatka päätettiin mennä paskan tulomatkan kunniaksi parhaalla mahdollisella bussiyhtiöllä, ETN:llä. Aivan luksustilat, mullakin mahtu jalka suoraksi eteenpäin osumatta edessä istuvan penkkiin. Rivissäkin vain kolme penkkiä joten oli aika LUXXXXUS. Mut silti en oikein saanu nukuttua :S Takaisin Guadalajaran "tuppukylässä" oltiin siis tiistai-iltana joskus vähän ennen puolta yötä.

México oli kyl aika vaikuttavan kokoinen. Laskentatavasta riippuen siellä lasketaan olevan n. 20-25 miljoonaa asukasta. Mitä nyt 4-5 kertaa Suomen verran :) Mehän ei siis kaupungista nähty ku hienompia, turistisia alueita ja siltikin vähän aina kadulla oli varuillaan kaiken peloittelun jälkeen mitä joka tuutista on tullut. Me liikuttiin koko ajan isolla vaihtariporukalla, oppaana jokunen meksikolainen. Suurin osa jenkeistä oli taas vaihteeksi ärsyttäviä ja piti aika sairasta meteliä koko ajan äidinkielellään, ei siis ainakaan jäänyt huomaamatta että ollaan ulkomaalaisia. Etenkin futismatsiin mennessä ja sieltä tullessa teki mieli välillä tunkea jotain niiden suuntukkeeksi kun olivat todellisia huomiomagneetteja. No ei onneksi kaikki (jenkitkään) ollu täydellisen ärsyttäviä ja oli ihan jees taas nähdä vähän uusia naamoja.

Ehkä merkittävin ero etenkin Monterreyhyn verrattuna oli paikallisten suhtautuminen ulkomaalaisiin. Monterrey nyt on aika jenkki-wannabe - paikka, México ei todellakaan. Tosi törkeitä huutoja, välillä uhkauksiakin sateli sekä futismatsissa että ihan kadulla noin muutenkin. Eihän ne jenkit niitä tietenkään ymmärtäny mut me kyllä. Ja kaikki ulkomaalaisethan on oletusarvoisesti jenkkejä, mikä on muuten aika sairaan ärsyttävä piirre koko Meksikossa. Mukava maku jäi silti kokonaisuudessaan mutta ei sinne kyllä mielellään muuttaisi.