Jos mä jotain inhoan tässä maassa niin se on ampparit. Ei niitä oikeestaan ikinä näy (mitä nyt istuin yhen päälle ja pisti takapuoleen) normaalisti. Mutta odotapa vaan ku saat jonku herkkuperkkuaterian eteen ulkona, ei mene paria minuuttia kauempaa niin pimppareita tunkee suuhun, ruokaan, juomaan ja kaikkialle muuallekin. Hirveen mukavaa juoda kokista jonka joutuu jakamaan viiden ampparin kanssa. Just istun koululla pihalla ja Reetta tuli äsken viereen ruuan kanssa, söi 4 minuuttia ja pakeni sisälle syömään. Ja stanan ampparihan jäi sitten tähän kytikselle josko jotain makeaa sattuis tähän vielä ilmestymään.

Ampparit ehdottomasti mun genocide-listalla. Listalla ovat jo:

• Naapurin koira joka ei osaa edes haukkua koiramaisesti vaan kuulostaa lähinnä CP-vammaiselta ahmalta jolla on keuhkopöhö.
• Älyttömän kovaa, yhtäjaksoista ääntä pitävä hyönteislaji joka on 10x ärsyttävämpi ku heinäsirkat suomessa. Ne piileskelee puissa, en oo kertaakaan vielä nähny miltä ne näyttää. Yks päivä kotona meinasin kokeilla torakkaspray-liekinheitintä meidän makkarin viereiseen puuhun.
• Torakat ei ole mun ystäviä, varsinkaan ne jotka kuitenkin öisin kävelee meidän astioiden päällä ja tyynyllä.
• Ampparit.
• Hiki.
• Tennismaila jonka ostin 460 pesolla ja joka vääntyi kolmessa tunnissa kelvottomaksi pelkästään pelaamalla.
  
• Sää. Täällä ei ikinä sada paitsi silloin kun pitäisi päästä paikasta A paikkaan B.