Kaisa sano et mun blogaaminen on hyytyny. Tottahan se on. Jotenkin kaikki muukin on hyytyny. Saisinkohan selitettyä..

Viime syksynä Monterreyssä kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Oli uusi maa, uusi kaupunkin, uusi koulujärjestelmä ja jotenkin kaikki oli niin :O. Bondattiin vaihtareiden kanssa paljon, loppuvaiheessa meksikolaistenkin kanssa. Oli fiestaa siellä täällä ja aika kului kuin siivillä. Itse asiassa koko syksy meni kyl ihan saakelin nopeesti. Syksyn huipennus oli toki joululoman reissu, aivan mahtavaa oli ja tuli nähtyä biljoona eri asiaa.

Sitten se iski. Paluu Monterreyhin. Oli kylmää ja kurjaa, oli kuin lopun alkua vajaa viikko mitä siellä oltiin. Ei tehty mitään, ei YHTÄÄN mitään. Paleltiin kotona ja räplättiin konetta. Odotettiin vaan et koska päästään Guadalajaraan.

Tänne päästiin, kaikki oli taas uutta ja ihmeellistä. Noin kaksi päivää.

Englannin puhuminen ei enää kiinnostanut oikeastaan ollenkaan. Oltiin niin Mestareita Espanjan Kielessä et ei jaksettu jauhaa englantia muiden vaihtareiden kanssa. Missio oli saada paljon meksikolaisia kavereita, vaihtareista niin väliä. Kyllähän niihin meksikolaisiin tutustuu kun on niiden kanssa samoilla kursseilla ja kaikkea. Muutenkin vaihtarit oli vähän eri maailmassa, varmaan 99% oli just tullu Meksikoon eikä niiden uutuus-ihmettelyä niin hirveästi kiinnostanu katella. Muutenkin ekat pari viikkoa ne ei tehny muuta ku etti vimmatusti kämppiä.

Eipä se meksikolaisiin tutustuminenkaan sitten oikein ole sujunut. Gracen lisäksi ei oo oikeastaan tarttunut ketään semmosta jonka kanssa olisi koulun ulkopuolella tehnyt. Ei mulle eikä Annalle. Omassa ylpeydessämme tai omahyväisyydessämme tai en tiedä missä ollaan jääty ihme limboon. Ehkä ekaa kertaa elämässäni tuntuu siltä, että ei oikein ole kavereita. Onhan täällä, mut kaikki on suomalaisia. Loistavaa vaihtokokemusta, vois vaikka hengata koko kevään suomalaisten kanssa. Eiku. Reissut on tehty suomalaisporukalla, kerran oli Grace jopa mukana, vau. Ei sillä etteikö tulis puhuttua espanjaa, puhun kyllä jatkuvasti paljon enemmän ku syksyllä, mut paikallisten kavereiden hankkiminen tuntuu vaan jotenkin vaikeelta.

Kavereiden hankkimista ei kyl yhtään auta se, että ollaan enemmän tai vähemmän nyhjätty himassa koko ajan. Elämä tuntuu jotenkin urautuneelta vaikka melkein joka viikonloppu ollaan oltu reissussa. Viikolla tulee käytyä koulussa ja illat ollaan kotona. Annalla on aina älytön läjä kouluhommia joita se tekee vittuuntuneena, mulla ei oikeastaan edes ole mut jotain räpläilen koneella aina. Tai sitten pelaan Vesan kanssa Pro Evo Socceria läppärillä. Ollaan niin meganörttejä et ostettiin xbox-ohjaimet ja kolvattiin niihin kiinni USB-liittimet, nyt voidaan siis pelaa proevoa ja maddenia pädeillä, haha :D Arjet siis menee limbossa, viikonloput ollaan reissailtu rannalle (suomalaisporukalla). Ostin sentään kuningasmallisen retkituolin jossa voin nauttia auringosta meidän katolla. Missio: ruskea kuin papu Suomeen palatessa.

En mä sitä väitä et tääl ois kurjaa. Ei todellakaan. Melkein joka viikonloppu ollaan oltu Tyynenmeren rannalla surffaamassa tai jotain. Ensi viikonloppuna mennään joko Gracen kikkailemaan loistohotelliin Vallartaan tai sitten Salamancaan sen porukoiden luokse. Seuraava viikonloppu on pitkä, maanantai on vapaa, joten lähdetään Mexico Cityyn tutustumaan. Nähdään ensimmäiset pyramiditkin \o/. Vajaa kuukauden päästä tulee neljän hengen delegaatio TKK:lta joiden kanssa lähdetään paratiisilomalle Karibialle. Espanja sujuu jo ihan hyvin, varmaankin Suomeen palatessani jo tosi hyvin. On ruskea. Laihtunut ainakin vähän. Aattelin ostaa radio-ohjattavan lentokoneen :D

Silti tuntuu hölmöltä, ettei oikeen oo saanu meksikolaisia kavereita täältä. Taitaa kohta käydä samalla tavalla ku Monterreyssä, just ku niitä alkaa olee enemmän niin vois vaikka muuttaa muualle. Jotenkin niillä on vaan niin omat piirit täällä et niihin on vaikea päästä sisälle. Toki mulle tuo vähän lisähaastetta kielikin, Annalla sujuu paremmin. Monterreyssä oli tavallaan helpompaa kun oli semmonen vaihtariorganisaatio jossa oli paljon ulkkareista kiinnostuneita meksikolaisia joiden kanssa puhuttiin kyllä alkuun englantia.

Mutta ois kyllä täälläkin. Eipä olla oltu missään tekemisissä niiden kanssa. Eikä tehty pahemmin muutakaan viikonloppureissujen lisäksi. Ei oo ihme, ettei saa kavereita kun ei koskaan tee mitään. Ollaan asuttu Guadalajarassa 2 kuukautta eikä tunneta kaupunkia paskan vertaa. Ollaan käyty baarissa bilettämässä tasan kerran. Eilen käytiin ensimmäistä (!) kertaa bileissä täällä, oli tosi virkistävää vähän nähdä ihmisiä. Tänään mennään futismatsiin katsastamaan Guadalajaran isoin stadioni. Ehkä tää vielä tästä.

Jotenkin on vaan ollu ihan uskomattoman laiska nysväri. Pitää nyt ottaa itteään niskasta kiinni ja pitää vaikka naurettavan isot bileet himassa johon kutsuu kaikki kurssikaverit, se on aina hyvä tapa tehdä aloite kaveruuden suhteen :) Mitenköhän käy kun palaa Suomeen. Todellisuus iskee varmaan lujaa viimeistään syksyllä kun on sekä koulua että töitä. Vuoden mittaisen loman (lomalta tää tuntuu ku ei oo töissä) ja about 15 kuukauden kesän jälkeen syksy saattaa ahdistaa :)