Mjoo, tavattiin siis unkarilaiset 3 tyttöä heidän hotellin edessä la-iltapäivällä. Lisäksi seuraamme liittyi vielä 2 brasilialaista ja yksi columbialainen. Säädön jälkeen saatiin taksit suostuteltua viemään meidät miltei sovittuun tapaamispaikkaan oppaan kanssa, eivät vieneet perille kun on kuulemma liian jyrkkää tietä henkilöautoille. Pah, ei ne nyt niin jyrkkiä ollu, ja paikallisbussi vei meidät sinne pienestä ekstrakorvauksesta :) Opas oli mukavan oloinen, puhui ihan välttävää englantiakin, ja mukana oli myös hänen ~12-vuotias poikansa. Ajoneuvo oli semmonen iso pickup-maasturi, lavalla siis me ja tavarat. Sunnattiin suoraan huonokuntoiselle, päällystämättömälle vuoristotielle joka oli kyllä mun mielestä täysin mahdoton henkilöautolle. No, vajaa tunnin ajamisen jälkeen kuitenkin meidän perään ilmestyi Dodge Neon :D Aivan käsittämättömistä paikoista jamppa sillä ajeli, joko oli vuokra-auto, tyhmä kuski tai sitten ei vaan vähempää kiinnostanut auton kunto. N. tunnin ajomatkan päässä oli joku paikallisten suosima grillauspaikka joen ohessa, oli sinne sitten kuplavolkkarikin jotenkin päässy. Oudointa siinä paikassa oli kuitenkin puun latvassa keikkuvat kaksi kanaa(!). Ne oli ihan selkeästi kanoja mutta eihän ne perhana osaa lentää saatika sitten kiivetä puuhun :D Tyytyväisiltä näyttivät kuitenkin :) Matka jatkui lavalla vielä tunnin verran, tie kävi koko ajan huonommaksi ja lopussa mentiin älyttömän jyrkkiä ylä- ja alamäkiä kivikkoista tietä rotkon liepeellä, vieressä varmaan 100m pudotus. Hyvin se neliveto menee näemmä, perille päästiin.
Pimeä tuli juuri kun saavuttiin, laitettiin 3 telttaa pystyyn muutaman talon kupeeseen, saatiin opastuksen kera jokainen yksitellen kypärä, laskeutumis/kiipeilyvaljaat sekä pelastusliivit ja märkäpuku. Grillailtiin makkaraa ja juotiin muutamat oluet poikien kanssa, koko ilta oikeastaan pelkkää espanjaa ja oikeastaan sujui aika hyvin. Jopa brassien kanssa joiden espanjasta on vähän vaikea ottaa selkoa :)
Aamuviideltä oli herätys, syötiin aamiaiset, laitettiin leiri kasaan ja vermeet päälle. Joka puolella ympärillä alkoi sitten näkyä salamia ja opas alkoi olemaan vähän epäileväinen sään suhteen. Jos sataa paljon, kanjoniin tulee liikaa vettä ja luola täyttyy kokonaan. Kun matkaan on kerran lähtenyt, takaisin kääntymistä ei ole. Olivat kerran kuulemma viipyneet vuorokauden juuri luolan täyttymisen takia kun olivat joutuneet kiertämään sitten jostain hevon kuusesta. Virtakin käy liian voimakkaaksi jos vettä on liikaa. Päätettiin kävellä lähtöpaikkaan vesiputoukselle, siitä alkaa ensimmäinen laskeutuminen ja opas kertoi tekevänsä päätöksen matkaan lähtemisestä siellä. Toiveikkaina käveltiin koko ajan taivaan selkenemistä toivoen. Harmaata oli muttei satanut eikä pahemmin enää ukostanutkaan. Kävelymatkaa leiristä oli 1½ tuntia välillä tosi vaikeakulkuista maastoa pitkin. Vastaan tuli jotain paikallisia sankareita jotka olivat joutuneet kääntymään pois koska heillä ei ollut märkäpukuja ja vesi oli kuulemma liian kylmää :)
Rämmittiin kuin rämmittiinkin vesiputoukselle, maisemat oli aivan uskomattoman hienot mutta kameraa ei tietenkään ollut mukana kun ei se pidä vettä. Saavuttuamme alkoi sitten tietenkin juuri sataa ihan kunnolla. Paikalla oli toinenkin ryhmä, putouksen ylätasanteella pystyi hyppimään veteen jostain kolmesta metristä. Sade vaan jatkui joten molemmat ryhmät joutui sitten kääntymään takaisin. Harmitti aivan mielettömän paljon! Laskeutumispaikka oli jotain 40m korkea, suoraan vesiputouksen vieressä (tai sen sisällä), ja koko homma vaikutti aivan mielettömän siistiltä.. mutta ei, sää ei sallinut taaskaan (piti lähteä jo 2 viikkoa sitten mutta peruuntui koko lähtö sateen takia). Tämän putouksen ylätasanteella oltiin:
Noh, vettä siis satoi kaatamalla ja lompsittiin sama matka takaisin mikä tultiinkin, tällä kertaa siis enimmäkseen ylämäkeen. Vihdoin leiriin autolle päästyämme ei ollut oikeastaan mitään järkeä vaihtaa kuivaa päälle tai edes märkäpukua pois kun edessä oli vielä sama ajomatka takaisin auton lavalla, tällä kertaa pirun liukasta ja mutaista vuoristotietä pitkin, joten matka taisi kestää jotain 2.5h. Kaatosateessa aika kylmässä (vuorilla on paljon kylmempi). Aika sinisiä oltiin kaikki.. sen toisen ryhmän auto otti ja hajosi alkuvaiheille ja he jäivät vielä odottamaan, että oppaamme saa meidät perille ja sitten pyydettyä jotain mekaanikkoa paikalle, kännykät ei tietenkään tuolla toimineet. Noh, uitettuina koirina oltiin sitten perillä paikassa, missä tapasimme oppaamme, ja vihdoin pääsimme sateensuojaan vaatteita vaihtamaan. Ja eikös se sade lakannut JUURI SILLÄ HETKELLÄ. Varmaan puoli tuntia odoteltiin paikallisbussia hakemaan meitä alas, ja alas päästyämme olikin sitten kiva ylläri: taksit ei halunnu viedä meitä Monterreyhin. On se kumma kun ei raha kelpaa, eipähän tollaseen oltu ennen törmätty. Siinä sitten vähän aikaa ihmeteltyämme lompsimme bussipysäkille muutaman korttelin päähän, ja siinä sentään kävi onni sillä bussi tuli juuri sopivasti eikä kustantanut kuin 19 pesoa/lätty. Ajoipa vielä meidän koulun ohi jossa Antin kanssa hypättiin pois, ei tarvittu enää edes taksia.
Nyt on ollu kohtalaisen nuutunut :) Tytöt on McAllenissa, ei hajuakaan mihin aikaan ovat tulossa kun ei toimi prepaidit Meksikon rajojen ulkopuolella.
Oppaan kanssa sovittiin yrittää uusiksi kahden viikon päästä, jos ei mahdollista tuolla niin jossain toisessa kanjonissa. Ainakin lupasi uusinnan veloituksetta kun ei kerran kanjoniin päästy (vaikka hänellä kyllä tuhrautui aivan yhtä paljon aikaa ja resursseja kuin jos oltaisiin päästy). Katsotaan nyt pitääkö lupaus, todellakin tahtoisin päästä sinne kanjoniin!
Kommentit