Täällä me ollaan Las Vegasin kentällä koneen lähtöä odottelemassa. Saksalaisella Condorilla lennetään ensin Frankfurtiin, siellä tuntikausien odottelua ja lopulta Finskillä Helsinkiin, Suomessa 22.50 pe-iltana. 11 tunnin aikaero tänne Vegasiin, hihhelihui :D Tää tymä Condorin kone on jo pari tuntia myöhässä, sit nää kuuluttelee koko ajan jotain siitä lennosta.. saksaksi. On se nyt STANA ku ei voi englanniksi kuuluttaa, kyllähän mä sen tiedän et saksalaiset on niin vihjeettömiä et ei ne mitään muuta kieltä osaa mut vois ny kuvitella et ees tääl jenkeissä sais kuulutukset englanniksi.

On kyllä jännä paikka tää Vegas. Tosiaan Excalibur-hotellissa oltiin, pelkästään siellä sisällä olis voinu vietää noi pari-kolme päivää mitä oltiin. Lisäksi siitä pääs kävelytunnelia ja/tai junalla Luxoriin ja Mandalay Bayhin. Noissa kolmessa vois jo asua viikon syömättä kertaakaan samassa ravintolassa kahdesti. Lisäksi joka päivälle ois joku eri spektaakkeli mitä katsoa. Noi on siis kolme hotellia n. 20:stä mitä tossa stripillä on. Eikä todellakaan isoimmasta tai hienoimmasta päästä :)

Oltiin tosi pihalla ku tultiin ja hintatasokin iski heti: taksi lentokentältä kivenheiton päähän hotelille 20 taalaa, huoh. Noh, kompensaatiota saatiin melkein välittömästi: kävin lunastamassa $10 tervetuliaisbonuksen meidän kasinolta ja sillä pulautin sloteista ulos $102. Samana iltana viel taalalla $20 toisesta slotista ja sit iltahupia ruletissa $20 sisään, $55 ulos. Pelaamisen lisäksi röhnötettiin altaalla, ihan mukavat +38 täällä ollu nää pari päivää. Ekan päivän saldo peleistä: ~$130 voittoa :)

Tokana päivänä taas päästeltiin ~aamusta altaalle. Hyvällä omatunnolla juotiin smirnoff iceja ku oltiin voitolla :) N. 3h aurinkosession jälkeen about tunnin lepo hotellihuoneessa, sitten tajuttin et oli käyny perinteiset. Mun lompakko oli ollu kassissa aurinkotuolin alla ja joku sen sieltä oli sit poiminu ku oltiin uimassa. Huomattiin tosiaan sen puuttuminen vasta ku oltiin ehitty olla huoneessakin pitkään. Lompakossa oli ainakin Visa/pankkikortti, Visa Electron, ajokortti, matkakortti, ~$150 käteistä ja kasinolta rulettivoitot chippeinä $55. Semmosta sitten. Ilmoitukset ensin hotellin turvamiehille, korttien kuoletus, sitten kyttikselle raporttia kirjoittamaan. Meni muuten illallisshown liputkin mut niist oli kuitti tallella joten sentään päästiin, arvo $122. Vakuutuksestahan nuo saa, en nyt muista paljonko omavastuu mut kyl nyt ainakin jotain korvausta tulee. Harmittaa vaan ku sinne meni meidän "voittorolli" ja muutama tunti shoppailuaikaa. Ei oikein tehny mieli enää pelata ku ei ollukaan voitolla eikä me sit enää mitään voitettukaan mistään :(

Illallisshow oli "Tournament of Kings" meidän hotellilla. Keskiaikaiset pidot jossa syötiin käsin ja oli showta. Miekkailevia ritareita, turnajaiset, hevosia, kuninkaita, narri ja neitoja. Aika surkeeta ruokaa mut ihan ok show. Meidän osalta meni vaan vähän takapuolelleen kun molemmat heppa-allergisina jätettiin toki lääkkeet huoneeseen. Lähdettiin shown loppuvaiheessa reilu tunnin jälkeen pois, molemmilla henki kulki enää sillee puolittain ja nenä oli aivan tukossa :( Vastaankäymisten päivä siis kokonaisuudessaan. Onneksi jaksettiin reilu tunnin lepuuttelun (ja rauhallisen hengittelyn) jälkeen lähtee viel kävelee Las Vegas Bulevardille. Saatiin kivoja fotoja yöllisestä Vegasista ja käytiin sisällä Bellagiossa ja Ceasar´s Palacessa, molemmat ihan törkeen hienoja ja valtavia. Bellagion suihkulähdeshowta kytättiin varmana 20 minuuttia mut ei se alkanu, tänään selviskin et ei se enää puolen yön jälkeen.

Kiva paikka tää Vegas, kyllä täällä viihtyis varsinkin jos ois vähän vähemmän pihi. Tääl maksaa KAIKKI ihan sikana, esim. litran vesipullo $5, puhumattakaan drinksuista yms. Ja on toi pelaaminen hirveen hauskaa mut tuskin siitäkään aina voittaa :) Pokeria uhosin pelaavani mut emmäsit uskaltanu, $2/$4 limit oli pienin hold 'em -pöytä jonka löysin ja siinäkin oli aika gurun näköistä sakkia vaan, ois pitäny laittaa jotain $100 sisään et ois ollu järkee ja senkin oisin todnäk. hävinny :)

Seuraavaksi kirjoittelenkin sitten vielä jotain Suomesta, jos jaksan niin jonkinlaisen matkustusyhteenvedon kilometri- ja tuntimäärineen kartan kera. Jos jaksan :) Vähintään tulee Vegas-kuvat vielä!

Joopa, huomenna on viimeinen tentti klo 13, sen jälkeen kamojen pakkaamista, kavereiden kanssa kahvittelua, illalla illalliselle ja ylihuomenna kasin aikaan aamulla muistaakseni kone Vegasiin. Meksiko jää siis taakse, ehkä ikuisesti. Pitäis jotain viemistäkin miettiä mut kattoo nyt miltä noi matkalaukut näyttää ku tavarat on sinne tungettu. Painorajoituksista saattaa tulla ongelmaa viimeisellä Frankfurt-Helsinki -lennolla, toivottavasti saatais Vegasista checkattua tavarat Suomeen asti.

Oli kyl ihan loistoreissu toi viimeviikkoinen! Käytiin siis Meksikon eteläisimmät valtiot, Chiapas ja Oaxaca, tai ainakin tärkeimmät paikat niistä. Molemmat on Meksikon köyhintä ja "intiaanipitoisinta" aluetta. Oaxaca vähän kuivempi mutta Chiapas luontonsa puolesta maan kauneinta: vuoristoa ja viidakkoa, tuli aika vahvasti Ecuador mieleen.

Hauskaa oli etenkin nähdä Antti pitkästä aikaa. Antti on tosi hyvä tyyppi ja sen kanssa viihtyy aina, Anna (ja Apimonkin) myös. Hauskaa oli myös se, että Miss Universum -finaali on Meksikossa ihan kohta ja kilpailijat sattu just Chiapasiin meidän kanssa samaan aikaan jotain promoomaan. Nähtiin ne ensin pääkaupungin lentokentällä ja sitten vielä San Cristobalissa.

Tosiaan nähtiin paljon viidakkoa ja mayaraunioita. Lisäksi pääs kurkkaamaan miltä Guatemala näyttää, ajeltiin veneellä rajajokea muttei varsinaisesti ylitetty rajaa. Tuli taas kivikasakiintiö täyteen :) Viidakko on kyllä hieno paikka, oli hämähäkkiapinaa, mölyapinaa (kyllä, pitivät älytöntä mölyä, katsokaa vaikka mun ottama video), kaiken maailman tukaania ja liskoa ja ties mitä örkkimörkkiä. Löysin itestäni tänään kolme jotain punkin tapaista, puhuttiin Antin kanssa ja se oli kans tänään nyppiny niitä itestään. Anna näköjään säästyi kokonaan.

Pistin kuvia taas. Kävi vähän sillee et muistikortista loppu tila puolessa välissä matkaa, siksi on aika kihtaasti loppupään kuvia kun ei raaskinu poistaa alkupäästä :)

Suomi jo tutisee, kohta ollaan siellä :)

Jotenkin olin siinä uskossa, että loppuajasta Meksikossa tulis aika seesteistä ja jopa tylsää. No niinno..

Viikinkien lähdön jälkeen päätin aattelin et ku ei muutakaan tekemistä oo niin urheillaan sit kunnolla. Tulikin kunnon kuntoiluviikko: 4 punttiskertaa, 2 kertaa tennistä pelaamassa ja 2 kertaa lenkillä. Sunnuntain sentään pyhitin lepopäiväksi. Viime viikollakin 4 kertaa puntilla ja yksi tennispeli turnauksessa jossa onnistuin paskan pelaamisen johdosta tippumaan ekalla kierroksella.

Perjantaina mentiin ehkäpä viimeistä kertaa rannalle, Sayulitaan taas. Majailtiin samassa hienossa ja halvassa bungalow's Jaquelinessa missä oltiin viikinkien kanssa pari viikkoa aikasemmin. Meitä oli 5 samassa huoneessa, oli ilmapatja mukana. 100 pesoa (7e) /yö ei oo paha hinta bungalowista missä terassi, pikkukeittiö sun muut mukavuudet. Viimeiset surffitkin tuli vedettyä, ekaa kertaa oltiin pro-puolella (nolaamassa itteämme). Sain joitakin aaltoja kiinnikin taas, kolmen viikon takainen surffionnettomuus ei siis traumatisoinu mua lopullisesti :)

Tosiaan viime viikosta alkaen ollu ihan PERSKELEESTI kouluhommia. Etenkin kun viikonlopuksi piti päästä pois. Oikein erikoismaininnan arvoinen on meidän Finanzas Internacionales -kurssin lopputyö jossa pitää torstaista seuraavan viikon perjantaihin asti joka päivä tehdä vähintään 3 valuuttakauppaa analyyseineen ja lisäksi kirjoittaa lyhyet analyysit tärkeimmistä markkinoista ja indekseistä (Meksikon pörssin IPC, Dow Jones, kulta, öljy ja tärkeimmät valuuttaparit). Onpa mukavasti hommaa varsinkin kun toi ryhmä nyt on vähän meksikolainen. Itse oon noita aika paljon jo räplänny ja mun piti ainakin omasta mielestäni olla meidän ryhmän toivo.. oon henkkoht hävinny tähän mennessä 2000 taalaa meidän ryhmän virtuaalirahoja (oikeilla valuuttamarkkinoilla).

Päivät siis menny hommia paiskoessa oikeastaan aamusta iltaan. Nyt saatiin 2 harkkatyötä jo päätökseen, tuo valuuttaharkka saadaan päätökseen perjantaina tai lauantaina. Perjantaina on yksi loppukoe. Lauantai-iltana mennään Alejandro Sanzin konserttiin (se setä joka esim. laulaa Shakiran La Torturassa). Sunnuntai-aamuna pyrähdetään sitten Viimeiselle Meksikonmatkalle, suuntana Etelä-Meksikon osavaltiot Chiapas ja Oaxaca. Luvassa ainakin raunioita, koloniaalisuutta, vesiputouksia ja viidakkomaisemaa. Alotettiin just malariakuurikin. Tavataan Annan kanssa Monterreystä lentävä Antti Chiapasissa sunnuntaina, meitä on siis kolme matkassa.

Paluu matkalta onkin sitten 13.5., viimeinen koe mulla on ennakkotiedoista poiketen 14.5. ja lennetään vegasiin 15.5. heti aamulla. Ei taida jäädä aikaa jäähyväisbileille :S

Kiirettä pitelee siis :D

Pistin muuten pari hassua Karibia-kuvaa ja sit viime viikon Sayulita-reissulta jotain. Oon ollu pirun laiska kuvaamaan :(

Suomessa reilu kahden viikon kuluttua :O

Nyt kun ollaan taas kaksin (kolmin), on jotenkin turhankin rauhallista :) Pitkän loman jälkeen kouluhommat tuntuu aivan uskomattoman luotaan työntäviltä mutta ei auta itku ei, huomenna koe ja läksyjäkin pitää tässä. Noh, ens viikon kokeiden jälkeen on viikko koulua ja sitten alkaakin jo loppukokeet. Ilmeisesti sain vähän venkslailtua loppukokeitani siten, että saattaapi viimeinen Tec-koulujuttu ever olla jo 4.5. Lennot Vegasiinhan meillä on 15.5. Anna on kovasti suunnittelemassa Oaxaca-Chiapas -matkaa tuohon loppuun ja itekin kyllä kovasti haluaisin mukaan. Ongelmana saattaapi tulla taas se perinteinen rahatilanne vastaan.

Tässä tosiaan saattaa käydä niin, että luppoaikaa on aika paljon tämän viimeisen kuukauden aikana mutta ei rahaa matkustaa. Sitä vois sitten vähintäänkin yrittää urheilla paljon. On vaan taas semmonen lopun alku -tunne: koska täällä ollaan "enää" kuukausi, ei oikein jaksa panostaa enää mihinkään uuteen. Pitää nyt silti vähintään yrittää olla jämähtämättä kotiin lojumaan. Ehkä se koti-ikävä alkaa hiljalleen tässä jo kolkutella :)

Mihinköhän sitä Suomessa päätyy sitten asumaan. 18.5. tullaan, 1.6. saadaan TKY:ltä "joku kaksio", sieltä voi tulla ihan mikä tahansa pommi. Noh, sittenpähän sen näkee :S

Olipas mukavat 2 viikkoa suomalaisen apinalauman kanssa. Olttin ensin yö Meridassa, siitä Chizen Itzan kautta Cancúniin jossa 3 yötä. Cancúnista Playa del Carmeniin 4:n yön ajaksi, vielä yöksi Meridaan ja lento Guadalajaraan. Guadalajarassa 2 yötä, Sayulitassa 2 yötä ja sitten vielä viimeiset 2 yötä Guadalajarassa. Liikkeessä pysyttiin :)

Cancúnista oli kovat odotukset Spring Breakin suhteen, ei oikein lunastanu. Olihan siellä hyvä meininki baareissa mut muuten ihan uskomattoman kallis paikka. Siellä todella viihtyäkseen lienee pakko olla kalliissa All Inclusive -hotellissa rannalla. Meidän hotelli oli laguunin puolella, ihan viihtyisä kyl, etenkin meidän supersviitti kuudelle :) Mut yhtäkään tissiä ei Cancúnissa nähty mikä oli kaiken College Spring Break -hehkutuksen jälkeen pienoinen pettymys. Kohokohdaksi Cancúnissa voisin mainita meidän open bar -päivän. Aamukymmenestä viiteen asti Isla Mujeres -snorkkailuristeily jossa open bar koko päivän, nimim. tequilaa aamukymmeneltä. Illaksi/yöksi mentiin sitten vielä Cancúnin kuuluisimpaan yökerhoon, Coco Bongoon, jossa toki myös open bar. Hieno paari kyl, suosittelen jos sattuu Cancúnin suuntaan joskus. Hyvät maistit saatiin :)

Carmenissa oltiin ihan ok hostellissa (paitsi et se oli saksalaisten pyörittämä). Siellä oltiin aika chillisti, me pojat oltiin joka aamu jo yhdeksän aikaan aamulla sukellusopetuksessa. Vatsanväänteistä sun muista terveydellisistä haitoista huolimatta saatiin kurssi suoritettua ihan hyvällä aikataululla. Päästiin tekee neljä kunnon sukellusta joista kolme n. 12m syvyyteen ja yksi n. 18m. Carmenissa tosiaan viimeistään alkoi olee joka jampalla vatsaongelmia, myös mulla ja Annalla. Yks jos toinenkin aina jäi pois illalliselta (tai sukeltamisesta) vatsan takia. Nappia tuli syötyä :) Itelläni viimeisenä Carmen-iltana, Samin 25-synttäripäivänä, kostautui yhdistelmä vatsa sekaisin - kaksi sukellusta päivällä - jokunen annos alkoholia -yhdistelmä ja aika käsittämättömästi onnistuin pyörtymään meidän illallisravintolan lattialle. Noh, olo oli parempi ku siitä heräsin mutta en kyl jatkanu enää synttäreiden juhlimista. Päivän quotena toiminee paikallisen ambulanssimiehen mietteet mitattuaan mun verenpaineen "Meillä on yleensä tapana pyytää 70 dollaria tästä käynnistä, mutta me ei nyt sitä oteta vaan joku muodollinen korvaus riittää". Löin sitten käteen 200 pesoa. Hirveetä potilaiden hyväksikäyttöä :D

Guadalajaraan tultiin su-iltana aika myöhään. Maanantaina muut kierteli kaupungilla, mä kävin aamulla yhellä tunnilla ja sit lueskelin päivällä kokeisiin. Tiistaina käytiin koko ronkka meidän koululla, mä tein siinä yhden tentin ja muuten vaan hengailtiin ja lintubongailtiin. Kolmen aikaan tiistaina käytiin hakee vuokra-auto, Chrysler Voyager, ja paineltiin sillä kuusistaan Tyynenmeren rannalle Sayulitaan. Mitään hostellivarausta ollu tietenkään mut onnistuttiin löytämään tosi makee bungalow-hotelli sieltä joka oli vielä lisäksi erittäin kohtuuhintainen. Keskiviikko surffattiin ihan koko päivä. Meidän viikingit onnistu polttaa itsensä aika totaalisesti ja näytti joltain retiiseiltä koko loppureissun :D Torstaina Grace tuli aamulla Vallartasta ja meillä oli tarkoitus surffata koko päivä ja lähteä illansuussa takaisin Guadalajaraan. Noh, pojat oli niin palaneita ja vereslihalla ettei kestäny vedessä kauempaa ku 10 minuuttia. Aallot oli tosi korkeita ja mä aika ahnaasti menin niitä ottamaan, hyvällä itseluottamuksella tietenkin. Yhtään en ehtiny kunnolla saada kiinni ennen ku semmosessa rinnankorkuisessa vedessä yks aalto pyyhkäs mun yli ja jotenkin onnistu paiskaamaan mut aika hyvällä voimalla suoraan selkä edellä pohjaan. Sen verran napsahti et loppu multakin se surffisessio. Siitä muistona edelleen aika kipeä, kämmenen kokoinen ruhje :S

To-iltana kun palattiin Guadalajaraan otettiin poikien kanssa perimeksikolainen PES-turnaus mun läppärillä, tytöt jaksoi hurrata vähän aikaa ja meni sit nukkumaan :) Viimeinen kokonainen päivä, perjantai, käytiin suorittaa viimeisiä shoppailuita ja pakkailtiin jo vähän kamoja. Illansuussa grillattiin katolla, muutenkin syötiin (ja juotiin) hyvin ja mentiin tuohon vastapäiseen baariin viimeisen illan kunniaksi. Kivaa oli ja tavoitekin saavutettiin: kotiinpaluukrapula urheille viikingeille.

Ottivat ja lähtivät yhdentoista aikaan la-aamupäivällä. Ressukoilla on ensin 7h bussimatka Mexicoon, siitä lento Pariisiin ja sieltä vielä Helsinkiin. Taisivat laskea yhteensä 29 tuntia, nyt on jotain vuorokausi niiden lähdöstä :P Ei käy kateeksi :D

Aivan loistavat 2 viikkoa oli, kiitokset Annelle, Samille, Mikolle ja Tuomakselle kun urheasti lensivät toiselle puolelle maailmaa meitä kattomaan!

Kuvien kanssa kävi nyt taas perinteiset enkä oikein saanu aikaseksi räpsittyä juuri mitään, Mikko sen sijaan paljonkin, koitetaan saada jotain webiin tässä!

Täällä tulee istuttua kohtuu paljon bussissa, ainakin iso osa koulumatkoista (sillo ku en saa lirkuteltua tytöiltä kyytiä kotiin). Niinpä on myös aina aikaa ajatella kaikkia juttuja.

Kuten aikaisemmin taisin jo kirjoittaa, meksikolaiset istuu bussissa poikkeuksetta käytäväpaikalla jättäen ikkunapaikan tyhjäksi. Tosi outo tapa, sit ku kysyy "anteeksi, saisinko istuutua?" niin ne kääntyy penkissään niin, että pääsee luikkaamaan ikkunapaikalle. Käytäväpaikkaa ei siis jätetä :)

Tähän mennessä oon aina istunu suomalaisittain kiltisti ikkunapaikalle jättäen käytäväpaikan tyhjäksi. Tänään nyt sitten iso kassi ahdisti ja päätin reteästi paikallisittain istua suoraan käytäväpaikalle vaikka bussi oli puolitäynnä. Sitten se iski: "Helvetti tässähän on mukavampi istua." Aurinko paistaa vähemmän käytäväpaikalle, jalkotilaa saa vähän varastettua käytävän puolelta ja on pienempi mahdollisuus, että joku tunkee viereen istumaan.

Jotenkin kaikki palaset loksahti kohdalleen. Suomalainen ajattelee: "En minä kehtaa tässä käytäväpaikalla suoraan istua, ihmiset katsoo pahasti ja joku voi jäädä ilman istumapaikkaa." Meksikolainen taas ajattelee: "Istunpa tässä käytäväpaikalla kun tässä on kivempi. Jos joku tahtoo istuutua tuohon ikkunapaikalle, senkus tulee ja istuutuu. Jos ei pyydä minua siirtymään jää minulle parempi tila istua tässä."

Ei siis niinkään, että meksikolaiset olisi jotenkin tahallaan vittumaisia. Täällä ei vaan ole häpeä asettaa itseään muiden edelle, jos itse istuutuu ensin voi huoletta pitää käytäväpaikan ja jos joku muu tahtoo istuutua, istukoot huonommalle paikalle ja nähkööt vaivan siihen siirtyäkseen. Täällä ei ole häpeä ajatella omaa mukavuuttaan, Suomessa hävettää jo valmiiksi mitä muut saattavat ajatella.

Teoriasta empiriaan,  vois  Suomessa istua pokkana lähes täyden bussin käytäväpaikalle ja olla tekemättä elettäkään siirtyäkseen. Sitten kun joku töksäyttää: "Anteeksi saako tähän muutkin istua" voi rauhallisesti todeta "Olkaa hyvä vain", kääntää polvensa pois edestä ja odottaa ymmärtääkö toinen siirtyä siihen ikkunapaikalle vai saako suoraan käsilaukusta päähän :)

Viime viikonloppuna oltiin tosiaan koulun järkkäämällä reissulla Méxicossa (eli Mexico Cityssä eli pääkaupungissa). Lähdettiin pe-iltana puolen yön aikaan, ajettiin siis yön yli. Oli vähän kurja bussi, ehkä vaan vähän parempi ku suomen expressbussit, tilaa oli siis niukahkosti eikä oikein saanu nukuttua yöllä.

Noh, ei se mitään, perjantaina heti antropologian museoon jossa on aika mittava valikoima kiinnostavia kiviä espanjalaisia edeltävältä ajalta. Chapultepecin puistossa käveltiin myös ja sen ~keskellä olevassa linnassa käytiin. Linnan sisustus oli kyl aika korea, siinä on mm. jotain espanjalaishallitsijaa, meksikolaisdiktaattoria ja ranskalaishallitsijaakin asunut. Lisäksi se on mäen päällä josta sai ihan kivoja fotoja kaupungista. Puistosta jatkettiin Xochimilcoon, joka paljastui joeksi jolla mennään veneillä ja syödään ja juodaan paljon. Oli aika hauskaa, meitä oli kaksi veneellistä ja välillä oli oikein ruuhkaakin. Meihin kiinnittyi ties minkälaisia muita paatteja: oli olutpaattia, ruokapaattia, kukkapaattia, kynttiläpaattia ja mariachipaattia. Unohtamatta paatteja täynnä bilettäviä meksikolaisia :) Simppeliä mutta jostain syystä älyttömän hauskaa :) Illalla toki täytyi vielä mennä baariin niin ettei hirveesti saanu nukuttua seuraavanakaan yönä :) Noh, siirtymät on tehty nukkumista varten niinku about kaikki jatkuvasti tekikin :)

Sunnuntain ohjelmana oli Teotihuacanin pyramidit, mitä oikeastaan eniten odotinkin. Teotihuacanin historia on aika jännä. Luulin etukäteen sen olevan Azteekkikohde, mutta oikeasti se on jo Azteekkeja edeltävältä ajalta. Azteekit vain löysivät sen ja tulkitsivat mokoman merkityksenkin väärin :) Kiinnostuneet voivat taaskin lukea lisää wikipedian artikkelista. Paikkana aika karu, aivan keskellä aavikkoa joten varjoa ei ollut missään. Väkeä oli aivan tuhoton määrä, aurinkopyramidin päälle kiipeämistä meidän piti odottaa jotain puolisen tuntia ja tungos oli aika karmea. Jonottamista ei taas helpottanut yhtään kiilailevat meksikolaiset, että meinasi mennä hermot. Ihme kulttuuri, toisaalta tosi ystävällisiä ja vieraanvaraisia, toisaalta taas paljon pahempia omaan napaan tuijottajia ku suomalaiset. Noh, kivoja oli kivikasat, harmi että kaikki temppelit sieltä on tuhottu ajat sitten!

Sunnuntai-iltana oli luvassa toisenlaista viihdettä: America - Chivas -jalkapallo-ottelu, America siis pääkaupungista ja Chivas Guadalajarasta. Todellinen mammuttien kohtaaminen melkein täydellä Estadio Aztecalla oli kyllä hieno kokemus! Laulua riitti ja muutenkin yleisö oli ihan tuhannen mukana, jotain osviittaa saattaa saada ottamastani huonolaatuisesta videosta. Paikalle piti mennä junalla, vähän jännitti. Etenkin paluumatkalla kun oli pimeetä tuntui vähän turvattomalta, kommelluksitta kuitenkin selvittiin!

Maanantaina kierreltiin kaupungin historiallista keskustaa, kuvat kertoo varmaankin enemmän ku sanat. México on rakennettu suoraan Azteekkipääkaupunki Tenochtitlanin raunioiden tilalle (päälle). N. 30 vuotta sitten jonkun kellarirempan yhteydessä löytyikin sitten "yllättäen" vanhoja pyramidin raunioita ja ne kaivettiin osin auki. En voi käsittää miten vielä 30 vuotta sitten tommosia voi löytyä "yllätyksenä". Luulis että ne nyt luotais koko kaupungin keskustan jollain laitteillaan jotta näkisivät mitä kaikkea kivaa sieltä alta löytyy. Luultavasti olisi vaikka mitä. Sama pätee moniin pyramideihin muuallakin Meksikossa: isoja kumpuja siellä täällä joiden sisälltä tiedetään olevan pyramidi mutta sitten niitä ei vain ole jostain syystä kaivettu auki. Onhan se varmaan kallista mut luulis tekevän hyvää turismille ja aina löytynee jotain arkeologihörhöjä jotka noita kaivelee jollain tortillapalkalla :)

Pääjoukko otti ja lähti yhden aikaan maanantaina. Me jäätiin vielä yhdeksi yöksi Annan kanssa kahdestaan koska mun piti tiistaina päästä Suomen Meksikon suurlähetystöön pistämään passihakemus, passi kun on aika säälittävässä kunnossa Etelä-Amerikan kiertueen jäljiltä. Ma-iltana siis ihan rauhassa oltiin kahdestaan, syötiin ja kahviteltiin ja käytiin leffassa ja kerrankin NUKUTTIIN :)

Tiistaina säädettiin itsemme bussilla suurlähetystöön ja saatiin siellä hommat hoidettua jonka jälkeen palattiin Chapultepecin puistoon, tarkemmin ottaen siellä, kaupungin keskellä, sijaitsevaan eläintarhaan! Kannattaa tsekata kuvat, nähtiin mm. pandoja, virtahepoja, norsuja ja sarvikuonoja! Paluu eläintarhasta olikin taas kunnon säätöä, onnistuttiin tekemään aika monta "älä tee näin Méxicossa" -juttua. Kaupunkilaiset oli (vaihteeksi) järkänny sitten mielenosoituksen kaupungin suurimmalle kadulle, just siihen puistoon missä oltiin. Piti palata bussilla kyseistä katua, ei sitten "aivan" ollu mahdollista. Ei mikään parin sadan hengen mielenosoitus.. noissa on helposti joitakin satoja tuhansia ihmisiä. Noh, puikkelehdittiin siis mielenosoituksen läpi (ei näin) ja yritettiin saada taksia jonkun matkan päästä kadulta (ei näin), eivät kuitenkaan muka pystyneet ajamaan keskustaan, hah. Niinpä sitten hypättiin metroon kameroineen päivineen (ei näin), sillä päästiin sentään sujuvasti takaisin hotellille. Paluumatka päätettiin mennä paskan tulomatkan kunniaksi parhaalla mahdollisella bussiyhtiöllä, ETN:llä. Aivan luksustilat, mullakin mahtu jalka suoraksi eteenpäin osumatta edessä istuvan penkkiin. Rivissäkin vain kolme penkkiä joten oli aika LUXXXXUS. Mut silti en oikein saanu nukuttua :S Takaisin Guadalajaran "tuppukylässä" oltiin siis tiistai-iltana joskus vähän ennen puolta yötä.

México oli kyl aika vaikuttavan kokoinen. Laskentatavasta riippuen siellä lasketaan olevan n. 20-25 miljoonaa asukasta. Mitä nyt 4-5 kertaa Suomen verran :) Mehän ei siis kaupungista nähty ku hienompia, turistisia alueita ja siltikin vähän aina kadulla oli varuillaan kaiken peloittelun jälkeen mitä joka tuutista on tullut. Me liikuttiin koko ajan isolla vaihtariporukalla, oppaana jokunen meksikolainen. Suurin osa jenkeistä oli taas vaihteeksi ärsyttäviä ja piti aika sairasta meteliä koko ajan äidinkielellään, ei siis ainakaan jäänyt huomaamatta että ollaan ulkomaalaisia. Etenkin futismatsiin mennessä ja sieltä tullessa teki mieli välillä tunkea jotain niiden suuntukkeeksi kun olivat todellisia huomiomagneetteja. No ei onneksi kaikki (jenkitkään) ollu täydellisen ärsyttäviä ja oli ihan jees taas nähdä vähän uusia naamoja.

Ehkä merkittävin ero etenkin Monterreyhyn verrattuna oli paikallisten suhtautuminen ulkomaalaisiin. Monterrey nyt on aika jenkki-wannabe - paikka, México ei todellakaan. Tosi törkeitä huutoja, välillä uhkauksiakin sateli sekä futismatsissa että ihan kadulla noin muutenkin. Eihän ne jenkit niitä tietenkään ymmärtäny mut me kyllä. Ja kaikki ulkomaalaisethan on oletusarvoisesti jenkkejä, mikä on muuten aika sairaan ärsyttävä piirre koko Meksikossa. Mukava maku jäi silti kokonaisuudessaan mutta ei sinne kyllä mielellään muuttaisi.

Sainpas tungettua kuvia pitkästä aikaa, viime viikonlopulta siis! Aina sitä kameraa tulee raahattua mukana mut harvoin on jaksanu ottaa tarpeeks kuvia et niit jaksais laittaa nettiin :)

Oltiin siis Gracen porukoiden luona Guanajuaton osavaltiossa viime viikonloppu. Gracen kotikoti sijaitsee Salamancan pikkukylässä, vain jotain 300 000 asukasta, kukaan ees siis kuullu siitä täällä :) Noh, ihmeen pieneltä se kyllä vaikutti, joku Tamperekin tuntuu isolta paikalta sen rinnalla, hehe.

Perjantaina ehdittiin lähinnä vähän käydä keskustassa ja jutskailla mukavia Gracen vanhempien kanssa. Eka kerta muuten mulla ja Annalla meksikolaisen perheen luona, oltiin me Juliolla mut se on ecuadorilais-meksikolainen perhe. Näytin vissiin niin luotettavalta kaverilta et vartin tutustumisen jälkeen Gracen faija tarjoutu lainaamaan autoaan meille siten että mä ajan.. kuulemma ikinä ennen ole kellekään sitä lainannut. Noh, kiva, kyllähän mä sitä ajoin.. oli muuten aivan tajuttoman kokonen kärry taas, joku foordi missä oli 7 istuinta ja lisäksi reilusti tavaratilaa. Noh, ei törmätty mihinkään.

Lauantaina suunnattiin aikasella (eli kymmenen aikaan tjsp) Gracen vanhempien kanssa Guanajuaton kaupunkiin. Se on tosi perinteinen koloniaalinen kaupunki minkä läheisyydestä on kaivettu 20% kaikesta maailman hopeasta. Kyllä, Meksikossa on (ja etenkin on ollut) aivan törkymäärät hopeaa, voitte kuvitella et se ei oo kovin kallista täällä. Mukava yksityiskohta Guanajuatossa on sen maantieteellinen sijainti: se on täysin vuoren ympäröimä ja osa kaupungista on rinteillä. Kaupunkina se on tosi siisti ja värikäs (kaiken maailman neonvärisiä taloja sun muuta) ja sitä leimaa kapeat kadut ja pitkälti maan alle viety liikenne. Vois Helsinkikin toteuttaa ne itä- ja länsiväylän yhdistävät alikulkutunnelit. Kivoja kirkkoja sun muita rakennuksia oli toki roppakaupalla. Myös Diego Riveran museoidussa kotitalossa käytiin. Suomalaiset ehkä paremmin tuntevat Frida Kahlon aviomiehenä. Olipa Diego raapustanu vaimostaan alastonkuvankin, hahaa.

Joku muuten keksi Guanajuatossa joskus sata-parisataa vuotta sitten, että maaperä säilöö ruumiita harvinaisen hyvin. Kaupungin hautausmaa on hyvin pieni ja niinpä sieltä tasaisesti nostetaan maksamattomilta hautapaikoilta ruumiita ylös jotta saavat lisää tilaa. 2% ruumiistaa on niin hyvin muumioituneita, että ne pistetään näytille muumiomuseoon(!). Niinpä siellä on yli 100 muumioitunutta ruumista käsittävä muumiomuseo josta mm. löytyy maailman pienin muumio (joku keskonen) ja maailman ainoa raskaana oleva muumio. Ällöjä olivat lähinnä. Miettikääpä jos isoäitinne päätyis museoon näytille..

Iltapäivällä paineltiin toiseen kuuluisaan koloniaaliseen kaupunkiin, San Miguel de Allendeen. Valitettavasti oltiin sen verta myöhään liikkeellä, et pimee (ja ukkonen) tuli reilu tunnin ihmettelyn jälkeen. Nähtiin kuitenkin kirkko (vaihteeksi) ja maisteltiin outoja jäätelöitä (mm. tequilajädeä, haha).  Jälkkäriksi rommisuklaata :)

Viikonlopun Jounitkin tuli taas tehtyä. La-iltana oltiin Gracen ja sen kaverin kanssa paarissa, Anna jäi nukkumaan. Tultiin baarin sulkeuduttua Gracen talon etupihalle maailmaa parantamaan. Grace paineli nukkumaan neljän maissa ja mä jäin tyhjentämään vielä siksarin sen kaverin kanssa. Kuuden aikaan sitten hiivin mahdollisimman hiljaa sisälle ja siinä kun kaljapulloja lappasin roskikseen niin Gracen mutsi pamahti keittiöön ja kysyi "mitä tapahtuu", vastasin jotain "tulin just, oon menossa nukkumaan". Eiköhän sen faijakin vielä sitten pamahtanu ihmettelemään, ei onneksi paljoo hävettäny.. Kuitenkin paras selvisi vasta sunnuntaina ku kuulin Gracelta et sen äiti oli ymmärtäny mun sanoneen "Estoy empedando" eli "oon tässä ryypiskelemässä". Kiva. Tosi kiva, ei onneks yhtään hävettäny sunnuntaina :D

Tänään vissiin ollaan vielä paariin lähdössä. Baari auki, naiset ilmaiseksi sisään, miehet 260 pesoa :( Noh, vastineeksi saa sentään 700 peson edestä juomalippuja, voipi olla et huomisen tennistunnin joutuu jättämään väliin :D Hirvee sukupuolisyrjintäkulttuuri täällä :(

Ens viikonloppu onkin sitten pitkä viikonloppu maanantaivapaan ansiosta. Mulla toi maanantaivapaa tarkoittaa siis sitä, että on torstaina koulua ja seuraavan kerran keskiviikkona (ti ja pe vapaita) 8) Perjantai-iltana myöhään lähtö koulun reissulle pääkaupunkiin, sieltä paluu maanantaina (tai sitten tiistaina jos jään vääntää passiasioita). Sitä seuraavasta viikonlopusta ei vielä hajua, sitten tuleekin jo idioottilauma suomesta ja lähtö Karibialle koittaa :D

Mua on alettu korjaamaan mun ääntämisestä. Ehkä mä oon sitten saavuttanu jonkun uuden tason mun espanjassa kun koskaan ennen ei tommosta oo tehty. Meille suomalaisille on kyl ihan mahdotonta ääntää espanjaa puhtaasti, edes Meksikon espanjaa. Konsonantit on vaan aivan liian pehmeitä: R kuulostaa vähän ärrävialta, V on v:n ja b:n välimuoto, samoin B, D:tä äännettäessä tungetaan about kieli hampaiden väliin jos se on vokaalien välissä jne. Noh, kai niitä on vähän oppinu mut ei kyl ikinä kunnolla, ei ikinä.

Oltiin eilen muuten lucha libreä eli vapaapainia eli wrestlingiä kattomassa, aika hauskaa ja tavallaan tosi sairasta yleisöstä lähtien, ei ehkä viitsi paljastaa liikaa vaan pitää viedä vieraileva lauma katsomaan ja kokemaan itse :)

Kaisa sano et mun blogaaminen on hyytyny. Tottahan se on. Jotenkin kaikki muukin on hyytyny. Saisinkohan selitettyä..

Viime syksynä Monterreyssä kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Oli uusi maa, uusi kaupunkin, uusi koulujärjestelmä ja jotenkin kaikki oli niin :O. Bondattiin vaihtareiden kanssa paljon, loppuvaiheessa meksikolaistenkin kanssa. Oli fiestaa siellä täällä ja aika kului kuin siivillä. Itse asiassa koko syksy meni kyl ihan saakelin nopeesti. Syksyn huipennus oli toki joululoman reissu, aivan mahtavaa oli ja tuli nähtyä biljoona eri asiaa.

Sitten se iski. Paluu Monterreyhin. Oli kylmää ja kurjaa, oli kuin lopun alkua vajaa viikko mitä siellä oltiin. Ei tehty mitään, ei YHTÄÄN mitään. Paleltiin kotona ja räplättiin konetta. Odotettiin vaan et koska päästään Guadalajaraan.

Tänne päästiin, kaikki oli taas uutta ja ihmeellistä. Noin kaksi päivää.

Englannin puhuminen ei enää kiinnostanut oikeastaan ollenkaan. Oltiin niin Mestareita Espanjan Kielessä et ei jaksettu jauhaa englantia muiden vaihtareiden kanssa. Missio oli saada paljon meksikolaisia kavereita, vaihtareista niin väliä. Kyllähän niihin meksikolaisiin tutustuu kun on niiden kanssa samoilla kursseilla ja kaikkea. Muutenkin vaihtarit oli vähän eri maailmassa, varmaan 99% oli just tullu Meksikoon eikä niiden uutuus-ihmettelyä niin hirveästi kiinnostanu katella. Muutenkin ekat pari viikkoa ne ei tehny muuta ku etti vimmatusti kämppiä.

Eipä se meksikolaisiin tutustuminenkaan sitten oikein ole sujunut. Gracen lisäksi ei oo oikeastaan tarttunut ketään semmosta jonka kanssa olisi koulun ulkopuolella tehnyt. Ei mulle eikä Annalle. Omassa ylpeydessämme tai omahyväisyydessämme tai en tiedä missä ollaan jääty ihme limboon. Ehkä ekaa kertaa elämässäni tuntuu siltä, että ei oikein ole kavereita. Onhan täällä, mut kaikki on suomalaisia. Loistavaa vaihtokokemusta, vois vaikka hengata koko kevään suomalaisten kanssa. Eiku. Reissut on tehty suomalaisporukalla, kerran oli Grace jopa mukana, vau. Ei sillä etteikö tulis puhuttua espanjaa, puhun kyllä jatkuvasti paljon enemmän ku syksyllä, mut paikallisten kavereiden hankkiminen tuntuu vaan jotenkin vaikeelta.

Kavereiden hankkimista ei kyl yhtään auta se, että ollaan enemmän tai vähemmän nyhjätty himassa koko ajan. Elämä tuntuu jotenkin urautuneelta vaikka melkein joka viikonloppu ollaan oltu reissussa. Viikolla tulee käytyä koulussa ja illat ollaan kotona. Annalla on aina älytön läjä kouluhommia joita se tekee vittuuntuneena, mulla ei oikeastaan edes ole mut jotain räpläilen koneella aina. Tai sitten pelaan Vesan kanssa Pro Evo Socceria läppärillä. Ollaan niin meganörttejä et ostettiin xbox-ohjaimet ja kolvattiin niihin kiinni USB-liittimet, nyt voidaan siis pelaa proevoa ja maddenia pädeillä, haha :D Arjet siis menee limbossa, viikonloput ollaan reissailtu rannalle (suomalaisporukalla). Ostin sentään kuningasmallisen retkituolin jossa voin nauttia auringosta meidän katolla. Missio: ruskea kuin papu Suomeen palatessa.

En mä sitä väitä et tääl ois kurjaa. Ei todellakaan. Melkein joka viikonloppu ollaan oltu Tyynenmeren rannalla surffaamassa tai jotain. Ensi viikonloppuna mennään joko Gracen kikkailemaan loistohotelliin Vallartaan tai sitten Salamancaan sen porukoiden luokse. Seuraava viikonloppu on pitkä, maanantai on vapaa, joten lähdetään Mexico Cityyn tutustumaan. Nähdään ensimmäiset pyramiditkin \o/. Vajaa kuukauden päästä tulee neljän hengen delegaatio TKK:lta joiden kanssa lähdetään paratiisilomalle Karibialle. Espanja sujuu jo ihan hyvin, varmaankin Suomeen palatessani jo tosi hyvin. On ruskea. Laihtunut ainakin vähän. Aattelin ostaa radio-ohjattavan lentokoneen :D

Silti tuntuu hölmöltä, ettei oikeen oo saanu meksikolaisia kavereita täältä. Taitaa kohta käydä samalla tavalla ku Monterreyssä, just ku niitä alkaa olee enemmän niin vois vaikka muuttaa muualle. Jotenkin niillä on vaan niin omat piirit täällä et niihin on vaikea päästä sisälle. Toki mulle tuo vähän lisähaastetta kielikin, Annalla sujuu paremmin. Monterreyssä oli tavallaan helpompaa kun oli semmonen vaihtariorganisaatio jossa oli paljon ulkkareista kiinnostuneita meksikolaisia joiden kanssa puhuttiin kyllä alkuun englantia.

Mutta ois kyllä täälläkin. Eipä olla oltu missään tekemisissä niiden kanssa. Eikä tehty pahemmin muutakaan viikonloppureissujen lisäksi. Ei oo ihme, ettei saa kavereita kun ei koskaan tee mitään. Ollaan asuttu Guadalajarassa 2 kuukautta eikä tunneta kaupunkia paskan vertaa. Ollaan käyty baarissa bilettämässä tasan kerran. Eilen käytiin ensimmäistä (!) kertaa bileissä täällä, oli tosi virkistävää vähän nähdä ihmisiä. Tänään mennään futismatsiin katsastamaan Guadalajaran isoin stadioni. Ehkä tää vielä tästä.

Jotenkin on vaan ollu ihan uskomattoman laiska nysväri. Pitää nyt ottaa itteään niskasta kiinni ja pitää vaikka naurettavan isot bileet himassa johon kutsuu kaikki kurssikaverit, se on aina hyvä tapa tehdä aloite kaveruuden suhteen :) Mitenköhän käy kun palaa Suomeen. Todellisuus iskee varmaan lujaa viimeistään syksyllä kun on sekä koulua että töitä. Vuoden mittaisen loman (lomalta tää tuntuu ku ei oo töissä) ja about 15 kuukauden kesän jälkeen syksy saattaa ahdistaa :)

Äitini Laila ja pikkusiskoni Sonja saapuivat Guadalajaran kansainväliselle lentokentälle n. klo 11 ma-aamuna. Oli vähän perhosia vatsassa kun ekaa kertaa näki perhettä sitten lähdön, eli noin seitsemään kuukauteen. Oli kyl loistotunne nähdä taas mutsi ja systeri, harmi et puolet perheestä eli faija ja isosisko jäi Suomeen. Muutenkin ihkuu ku tulee vierailijoita!

Ensireaktiot oli "oih miten ihanan lämmin", "ootpas sä ruskea" ja "oot laihtunu". Mikäs sen passelimpaa, ilma kylläkin oli vähän viileä oikeesti :) Maanantaina käytiin ihan perus ruokakauppaa ja vähän tutustumassa shoppailumahdollisuuksiin, lisäksi illalla syömässä. Sekä mun ja Annan piti maanantaina käydä koulussa ja vieraat oli yllättäen vähän väsähtäneitä yli 30 tunnin matkustamisen jälkeen :) Tiistaina pyörittiin Guadalajaran keskustassa perus turistimestoja ja sit sukellettiin Mercado de Libertadiin, älyttömän kokoiseen markkinapaikkaan missä on kojua kolmessa kerroksessa. Sieltä saa oikeastaan ihan mitä vaan koiranpennusta ruokaan, peleihin, nahkaan, timantteihin ja elokuviin. Illalla käytiin tossa meidän viereisessä ihkussa Taqueiros-ravintolassa syömässä, otettiin myös Grace mukaan :)

Keskiviikkoaamuna herättiin reippaasti aikaisin ja oltiin Annan kanssa jo 8.30 vuokra-autoamme Nissan Tsurua (lol) hakemassa. Suunnistettiin kohti Vallartaa aamutuimaan eikä oikeastaan päästy ku motarin alkuun ja ehdin just sanoa "ei täällä mitään nopeusrajoituksia oikeasti ole" kun poliisi tutka kourassa vinkkas pysähtymään. Olin AIVAN VARMA että nyt pääsee sitten vääntämään ja lopulta lahjomaan poliisin. Loistodialogia:
Poliisi: "Päivää, ajokortti yms paperit kiitos"
Minä: "Päivää, tässähän nämä"
P: "Mistäs olette tulossa?"
M: "Öö ollaan siis tota olemme menossa Vallartaan Guadalajarasta"
P: "Selvä. Siksi tässä häiritsen kun ajoitte 130km/h 110km/h tiellä"
M: "Juu"
P: "Täällä pitää noudattaa nopeusrajoituksia, tämä on vaarallinen tie jolla sattuu paljon onnettomuuksia"
M: "Juu"
P: "Voit tarkistaa nopeutesi tuosta (osoittaa nopeusmittaria)"
M: "Juu"
P: "Noniin, ajakaas sitten hiljempaa vastedes. Hyvää matkaa ja hauskaa päivänjatkoa"
M: "Kiitos, hei hei"

Käsittämättömän kohteliaasti vaikka oltiin ilmiselvä turistilauma. Ei siis maksettu pennin pyörylää! Ehkä mä olin riittävän säälittävä kun hermostuksissani sönkötin paskaa espanjaa ja äiti näytti vieressä ihan tuhannen pelokkaalta :D

Päästiin tosiaan perillekin sitten hotellille (rajoitusten mukaan), mut selvis ettei meillä ollutkaan siellä varausta (TIM, This Is Mexico). Oltiin pari päivää aikaisemmin venkslailtu varauksia, piti palata Buceriakseen meidän alkuperäiseen hotelliin jossa meillä oli sentään se varaus sitten. Aika pieni hotelli rannalla mut oikeastaan tosi kiva ja intiimi, meillä oli oma patio ja jääkaappi ja mikro joille kaikille tuli käyttöä :)

Ihkua allaslomailua vietettiin, torstaina käytiin Puerto Vallartassa vähän shoppailumahdollisuuksia katselemassa (oli paskat), kaupunkia kiertelemässä ja toki syömässä. Perjantaina käytiin Nuevo Vallartan uudessa "hienossa ostoskeskuksessa" joka olikin ihan p:stä ja pieni, hmph. Mua ei kyl haitannu mitään, käytiin ke-iltana ja pe-iltana samassa ravintolassa Buceriaksessa syömässä. Sieltä sai(n) parasta ruokaa piiiiiitkään aikaan: Tuoretta tonnikalaa lähes raakana Wasabi-inkiväärikastikkeessa. Aivan SAIRAAN hyvää!!


Meidän sakki hotellin kattoterassilla Buceriaksessa.


Hauska kuva Sonjasta (silmät auki).

Tänään jouduttiinkin sitten jo palaamaan Guadalajaran "kylmyyteen". Käytiin lounaalla Sayulitassa, siellä oli joku markkinatorisetti ja kunnon meksikolainen älämölö :) Paluun synkkyyttä päästiin lohduttamaan Gran Plaza -ostoskeskukseen jossa ruokailuineen vietettiinkin melkein nelisen tuntia. Jokainen sai jotain paitsi Jouni :)

Nyt pakkailumeininkejä, aamulla tulee taksi hakemaan tytöt kentälle kello 6.15 tosta meidän edestä. Käyn saattamassa kentälle ja palaan samalla taksilla takaisin kotiiin (ja nukkumaan). Ei se kolme kuukautta  paluuseen tunnu oikeastaan yhtään pitkältä ajalta kuitenkaan joten tuskin tässä nyt mitään kovin haikeita jäähyväisiä tulee. Mukava viikko ollut, nyt saa sitten raataa rästihommia ens viikolla :( Niin, ja joutuu sitten taas maksamaan kaikki omat menonsa :(

Vierailijoiden kommentteja ja havaintoja Meksikosta:

Laila: Meksiko vaikuttaa paljon ennakkoluuloja turvallisemmalta. Täytyy nyt kuitenkin koputtaa puuta vielä :) Sayulita vaikutti mielenkiintoiselta ja erilaiselta paikalta!

Sonja: Aurinkoista ja lämmintä ja ihan kivaa. Ei tässä vajaassa viikossa nyt ihan kunnollista kuvaa ole Meksikolaisesta elosta ja olosta saanut mutta mukavalta vaikuttaa!